Vuonna 2013 perustettu post pop-yhtye Musta Valo julkaisi maaliskuun lopussa kuudennen täyspitkän albuminsa, joka kantaa nimeä Valtakatu. Bändi on pitkälti tee-se-itse hengellä operoiva porukka, jonka levyt julkaisee oma Kaakao Records.
Teette Suomen mittakaavassa aika harvinaisen tyylistä musiikkia. Itselleni tuli mieleen monessa kohtaa katalogianne kuunnellessa Twin Peaks. Mistä kaikesta ammennatte inspiraatiota Mustaan Valoon? Onko jotain erityisen tärkeää joka on vaikuttanut omaan makuunne ja luomistyöhönne?
Olemme mieleltämme aika visuaalisia ja elokuvallisia. Musiikkimme syntyy usein improvisaation ja vähän outojenkin hetkessä tapahtuvien kokeilujen myötä, ja vaikka kappaleita saatetaan myöhemmin hioa pitkään, saattaa sävellys alkaa rakentua yhdestä hienon kuuloisesta sävelestä tai äänestä. Valtakatu-albumin päättävä Valtakadulla istuin penkille ja itkin äänitettiin kokonaan livenä studiossa, ja kun äänitys käynnistyi, edes sanoitus ei ollut vielä aivan selvillä.
Tulemme myös aika erilaisista musiikillisista taustoista, emmekä välttämättä jaa hirveästi yhteisiä musiikillisia vaikutteita, mikä saattaa olla joskus turhauttavaakin, mutta useimmiten kiehtovaa. Tuotantomme alkupäässä teimme aika paljon perinteisempää rock-musiikkia, mutta mitä enemmän olemme antaneet omien henkilökohtaisten vaikutteidemme kuulua, sitä kiinnostavammaksi musiikkimme ja sen tekeminen on muuttunut.
Haluamme kokeilla aina jotain uutta, emmekä ole kauhean lukkituneita genreen – vaikka post punk -vaikutteet kuuluvat varmaan aika voimakkaina, olemme nimenneet itsemme post-popiksi, jotta voimme tehdä vähän mitä sattuu ja huvittaa. Asetamme itsellemme usein myös albumeille sääntöjä ja rajoitteita, joiden sisällä liikumme.
Bändinne on tehnyt jo suhteellisen pitkän uran operoiden omillaan. Mitä julkaisutoimintaan liittyviä taitoja Musta Valo kätkee sisälleen?
Bändin sisällä on aika paljon taitoa niin musiikin äänittämisen, tuottamisen, miksaamisen ja graafisen suunnittelun ja videoiden ohjaamisenkin suhteen. Jopa puusepäntyöt ja autoremontit onnistuvat. Oma pieni levy-yhtiömme Kaakao Records on toiminut vuodesta 2006 asti, ja matkan varrella se on julkaissut myös jäsentemme aiempien bändien ja muiden artistien albumeja.
Olemme välillä olleet vähän turhankin omaehtoisia, koska alkuvaiheessa ajattelimme, että kukaan ei kuitenkaan kiinnostu tekemisistämme, joten parempi vain tehdä itse. Viime vuosina mukaan on tullut viimein ulkopuolistakin apua.
Vaikka kappaleidenne tekstit eivät varsinaisesti mitään fantasiamaailmaa luokaan, ne saavat kuulijalle silti aikaan efektin, että laulujen sisällä on täysin omassa kuplassaan. Soundinkin haastattelussa mainittiin eskapismi muutamaan otteeseen. Edustaako taide ja viihde teille samanlaista eskapismia johon paeta arkea ja omia murheitaan?
Eskapismi viittaa ehkä meidän kohdallamme ennen kaikkea siihen, että meille musiikkimme on irti arkikokemuksesta. Sen avulla voi mennä jonnekin, minne ei muuten pääse, mutta haluamme sen silti sanovan jotain omasta elämästämme ja kokemuksestamme maailmasta. On kai olemassa jokin kliseeksi muodostunut sanonta, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle? Murheita ei tarvitse siis paeta, mutta ne saattavat näyttää aika erilaiselta, kun niitä katsoo aivan eri suunnasta.
Ehkä voisi sanoa, että musiikkimme edustaa maagista realismia tai kohotettua todellisuutta. Varsinkin keikkamme ovat hetkiä, jolloin ei ole juuri mitään muuta kuin me ja musiikki, ja toivomme vievämme yleisön mukanamme siihen kuplaan, jonne matkustamme itse.
Olemme jossain määrin kokonaistaideteos, ja visuaalisuus on osa sitä maagista todellisuutta. Levyn oheen tehtiin paljon kuvituksia, joissa kaikissa liekit ovat vaarallisen lähellä ihmisiä, mutta kukaan ei huomaa mitään. Albumin kanteen valikoitui Aarne Pietilän alun perin 1940-luvulla ottama valokuva, jossa esiintyvän “neiti Marttilan” ilmeen monitulkintaisuus jäi kiehtomaan ensinäkemältä. Kun hänen hattunsa on tulessa, ilme on vielä kiehtovampi. Toivomme visuaalisten elementtien tuovan uusia merkityksiä myös itse musiikille.
Jos kuulijalla olisi aikaa vain yhteen kappaleeseen tuotannostanne, mitä suosittelette? Missä kappaleessa mielestänne tiivistyy parhaiten Musta Valo?
Tähän luultavasti jokainen meistä vastaisi eri tavalla, mutta ehkä huippuhetkiämme uudelta levyltä ovat Laivat tulevat ja Valtakadulla istuin penkille ja itkin. Molemmat ovat pitkiä, tunnelmaan nojaavia biisejä, jotka nojaavat kuitenkin jatkuvasti eteenpäin. Aikanaan toivoimme, että biisimme saattaisivat soida radiossa, mutta kun hylkäsimme sen haaveen, aloimme uskaltaa liikkua vähitellen poispäin myös perinteisemmistä pop-musiikin rakenteista.
Olette julkaisseet myös monia musiikkivideoita. Millaiset asiat teitä puhuttelevat musiikkivideossa, ja mitä suosikkeja voitte listata?
Videomme on tehty todella halvalla ja pienimuotoisesti, mutta olen (laulaja-kitaristi Lauri-Matti Parppei) ammatiltani elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, mikä on vähän helpottanut prosessia. Useimmiten videomme ovat olleet aika etäännytettyjä, emmekä välttämättä esiinny niissä itse – niiden on tarkoitus olla portti musiikin maailmaan ja tunnelmaan.
Uudelta levyltä on kiireiden vuoksi julkaistu vasta yksi musiikkivideo, Magnoliat, joka on ehkä myös oma suosikkini tuotannostamme: esiinnymme siinä itse omana itsenämme ja elokuvaaja Mikko Parttimaan kuvaus on valtavan upeaa. Video on myös tehty ympyränmuotoiseen kuvasuhteeseen, mikä oli pitkäaikainen haave. Ainakin yksi video levyltä on vielä tulossa!
Koronapandemian alkaessa ja edellisen kiertueen peruuntuessa teimme myös studioliven:
Musta Valo on hyvin visuaalinen bändi. Onko keikoilla myös yhtä pitkälle mietitty ilme lavashow’n, valaistuksen ja muun suhteen? Missä teidät voi nähdä tänä vuonna livenä?
Haluamme viedä yleisön mukanamme myrskyn silmään, joten visuaalisuus yritetään tuoda mukaan myös live-tilanteisiin. Pyrimme tuomaan kaikille tärkeimmille keikoille mukanamme valosuunnittelijan, ja pukeutumisemme on aika suunniteltua ja harkittua sekin. Toisaalta keikat ovat usein hallittua kaaosta ja jatkuva vaaran tuntu on mukana, koska nautimme yllätyksistä ja hetkessä elämisestä. Yllätämme parhaimmillamme itsemmekin!
Turun ja Helsingin keikat on jo tehty tältä keväältä, mutta lisää keikkoja varmistuu toivottavasti lähiaikoina. Tulevina kuukausina meidät voi nähdä ainakin seuraavasti:
21.7. Ilmiö, Turku
29.7. Karmarock, Harjavalta
19.8. Lepakkomies, Helsinki
Olemme:
Lauri-Matti Parppei – laulu ja kitara
Tuuli Kristola – rummut
Timo Kuismanen – kitara
Iiro Liesmäki – koskettimet
Ilari Pulli – basso