Soul-lauluntekijä Juppe istui alas ja kertoi musiikistaan promoamolle. Lala Salama –yhtyeessä toisena kitaristina Provinssissa esiintynyt artisti on ehtinyt vaikuttaa monessa projektissa.
Mistä kiinnostus musiikkia kohtaan on alkanut kuuntelijana ja tekijänä?
Muistan musan fanittamisen alkaneen 12-vuotiaana. Olin lipsauttanut vanhemmille, etten tiedä Beatlesia ja he laittoivat The Red Album Years -kokoelmalevyn soimaan. Silloin jotain naksahti aivoissa ja tajusin, että tämähän on cool juttu. Muutenkin vanhemmat soittivat paljon levyjä kotona. Isä soitti paljon 60- ja 70-lukujen soulia ja rockia ja äiti jazzia. Vanhemmat sisarukset kuuntelivat rnb:tä ja alternative rockia. Myöhemmin kehuin vanhemmille Jimi Hendrixiä ja sain sitten jonkun halvan Squierin joululahjaksi. Sen kaula on edelleenkin käytössä mulla keikkakitarassa. Kitaralla tuli harjoiteltua pari vuotta, mutta kipinä omaan tekemiseen tuli yläasteen ja lukion musamaikalta. Hän järjesti kursseja, joissa piti tehdä oma biisi ja äänittää se kotona. Muistan yhden lainin siitä biisistä ja se on ”olet yhtä soma kun lapanen”.
Kumpi innosti enemmän aluksi soolona musiikin tekeminen vai yhtyeessä soittaminen?
Ihan alkuun lukiossa tein itsekseni. Sitten yksi hyvä kaveri kysyi bändiin, sillä lauluääneni kuulosti hänen mielestään Erlend Øyeltä. Soitettiin lähinnä covereita, mutta sitten erään toisen kaverin kanssa perustettiin akustinen-folk yhtye Sticky Handles, jonka kanssa tehtiin jo omia biisejä. Sivariaikoina perustettiin saman cover-bändikaverin kanssa Mokpart -grungebändi, jonka nimi sai inspiraation mokkapalasta. Sen yhtyeen kanssa tehtiin jo keikkoja ja saatiin aikaiseksi englanninkielinen EP grungea vuonna 2014. Siitä lähtien bändihommat on jatkuneet tiiviisti. Seuraavaksi olin Coffee At My Place-yhtyeessä ja julkaistiin EP ja singlejä. Se oli mulle sellainen musiikin tekemisen korkeakoulu. Coffee At My Place-yhtyeen hiipuessa perustettiin samasta bändistä parin jäsenen kanssa Keidas-yhtye, jolla tehtiin sitten suomeksi. Englanninkielinen musa kiinnosti silti aina ja Coffee At My Place muuttui Fram nimiseksi bändiksi, jolla julkaistiin yksi EP. Pitkän matkan kautta se kokoonpano alkoi muodostua mun sooloksi.
Eli vaikka Juppe on sooloprojekti, niin siinä on muitakin mukana?
Se on biisikohtaista. Jotkut biisit teen ihan yksin tai biittipohjalta. Sitten on biisejä, joihin tarvii jeesiä kavereilta. Livebändissä meillä on rummut, basso ja saksofoni. Tuo vapautta tekoprosessiin, kun voi vapaasti viedä musaa mihin suuntaan vaan. Yhteistyö Ransukoiran kanssa muodostui Harju 8:n terassilla, kun istuttiin kaverin kanssa kuuntelemassa jazzia ja siihen tuli rap-tuottajana ansioitunut Leo (Ransukoira). Kaveri katsoi mua ja Leoo ja sanoi, että teidän kahden pitäisi tehdä musaa yhdessä. Ei oltu ikinä tavattu ja päätettiin siltä istumalta lähteä tekemään. Keväällä sitten julkaistiin tuplasingle Ransukoiran kanssa. Leo oli itseasiassa se tyyppi, joka innosti tekemään tämän projektin soolonimellä.
Sooloalbumisi ”Feeling Bad About Feeling Sad in the Happiest Country in the World” julkaistiin syksyllä 2023. Miltä se nyt tuntuu, kun aikaa on kulunut?
Se on mulle aika vanha teos. Siinä on Framin jäämistöä ja parikin vuotta vanhoja biisejä. Tuntuu itselle sellaiselta ajan kuvalta ja sekametelisopalta, mutta kyllä siitä tuli silti aika hyvä. Nyt tämä toinen albumi, mitä työstän tuntuu koheesimmalta kokonaisuudelta, vaikka olen yrittänyt mennä uusiin suuntiin. Hauskaa aina, kun luulee tekevänsä jotain erilaista ja silti palaute on sellaista ”tää kuulostaa just sulta”. Se innostaa ottamaan riskejä.
Miten päädyit keikkailemaan Lala Salaman kanssa?
Olen aiemmin miksannut heille parit singlet ja päädyin sen kautta kakkoskitaraan heidän livekeikoille. Olen ollut mukana Lala Salaman livekokoonpanossa Kuudennen Linjalla, Provinssissa ja Sulkavalla Ihmemaassa. Menen pyydettäessä soittelemaan rytmiskebaa heidän kanssaan.
Albumi julkaistiin Soliti-levy-yhtiöllä. Miten tämä yhteistyö muodostui?
Leo linkkasi eteenpäin mun musaa ja musiikkituottaja Nick Trianin kanssa me sitten löydettiin yhteinen sävel. Hän sanoi, että tätä tehdään, koska se on hauskaa. Se on ollut muutenkin se vahva osa musiikin tekemisessä. Vaikka tekee soolona musaa, niin jatkuvasti sitä innostuu uudestaan, kun näkee studiolla hyvän oton jälkeen kavereiden reaktioita. Jotkut ideat lähtee unista tai jos joku kaveri on sanonut hauskan jutun ja se alkaa kasaantumaan sitten sen yhden jutun ympärille.
Mitä voidaan odottaa tulevaisuudessa?
Ensi vuonna jossain välissä levy. Tyylillisesti käyskennellään lähellä amerikkalaista slacker-kitara-indietä ja Princen viitoittamaa outoilufunkia. Merisairaita kitaroita, läpsybassoa ja laulustemma-tykittelyä!
Juppe linkit:
https://www.instagram.com/jorrain?utm_source=ig_web_button_share_sheet&igsh=ZDNlZDc0MzIxNw==
https://www.facebook.com/juppejuppejuppe/