Vaasalainen Tulenkulkijat tekee perinteisellä bändikokoonpanolla musiikkia, jonka luonnehtivat olevan ”kiukkurockia”. Promoamo haastatteli hiljattain uuden “Mitä mä teen” -EP:n julkaisseen yhtyeen solistia Sanna Perälää.
Milloin aloit laulaa?
Mun tarina alkaa teatterista melkein 20 vuotta sitten Vaasassa. Olin teatteriapina ja ohjasin kesäteatteria, johon kuului myös bändi. Meillä oli niin kivaa, että produktion loputtua päätettiin perustaa bilebändi. Sitä aiemmin olin ollut musiikkiluokalla ja tehnyt laulurooleja teatterissa. Shovvvhatin kanssa kierrettiin sitten kymmenisen vuotta häitä, pikkujouluja ja pubinnurkkia.
Mistä kipinä oman musiikin tekemiseen lähti?
Teatterin tekeminen jatkui siinä rinnalla ja tehtiin myös improteatteria. Mun paras juttu oli improlaulaminen ja siitä se ajatus omien biisien tekemiseen alkoi. Eihän niistä improlauluista muista juuri mitään jälkikäteen, mutta hoksasin sitä kautta oman nopeuteni keksiä melodioita ja tekstejä. Unia syntyi sillä ajatuksella, että lähdetään tekemään omia biisejä ja julkaistiinkin paljon. Bändiä ei ole virallisesti vieläkään kuopattu, mutta jäsenillä alkoi olla paljon omia kiireitä, niin päätettiin laittaa uutta tulille. Etsittiin sitten soittajia kitaristi Marko Perälän kanssa. Me ollaan Markon kanssa naimisissa ja hän on ollut mukana edellä mainituissa projekteissa alusta lähtien. Uudet tyypit löytyi helposti, kun kysyttiin paria kaveria mukaan.
Miten Tulenkulkijoiden yhteinen taival alkoi?
Meidän treenikämppä oli Rockwerstaalla ja Sami Pulkkinen, joka oli samassa rakennuksessa aloittamassa omaa studiotaan tykkäsi meidän ”Tänään minun” kappaleesta ja halusi tuottaa sen. Julkaistiin se ilman suuria odotuksia, eikä meillä ei ollut promokuvia tai sosiaalista mediaa. Biisi pomppasi viraalilistalle ja sai suuren määrän striimauksia pienessä ajassa. Keikkapyyntöjä tuli, mutta piti tehdä lisää biisejä ensin.
Mistä yhtyeen nimi tulee?
Se on nyökkäys meidän lempi tv-sarjalle Twin Peaksille ja sitä jatkaneelle elokuvalle Tuli kulje kanssani (Fire Walk With Me).
Entäs ”Kiukkurock” määritelmä?
Se on saatu yleisöltä lahjaksi. Oltiin UittokallioRockissa soittamassa ja keikan jälkeen tuli voimaantuneita ihmisiä kertomaan olevansa fiiliksissä meidän jutusta. Yksi niistä sanoi ”mä en kyllä yhtään tiedä mitä toi teidän musiikki on, mutta se on semmoista kiukkurockia”. Kiitettiin ja todettiin hänen olevan oikeassa ja sitä tässä nyt sitten ollaan tehty.
Millainen työnjako teillä on biisejä tehdessä?
Me ollaan tosi perinteinen bändi. Mennään treenikselle ja yleensä jompikumpi kitaristeista ja joskus basisti heittää jonkun riffin tai sointukierron ja siihen jokainen alkaa rakentamaan omaa kerrostaan päälle. Markolla on yleensä sitten kokonaisempia ideoita biisin rakennetta myöden. Yleensä pyydän sitten vetämään vaikka A-osaa niin kauan, että hoksaan mistä se biisi kertoo ja alan kirjoittamaan. Joskus saan itse ideoita rakenteeseen, esimerkiksi jos haluan biisin viipyvän jossain kohdassa pidempään. ”Hulluuden määritelmä” biisin ideana oli, että hullut tekevät samoja valintoja odottaen eri lopputulosta ja biisiin tarvittiin joku väliosa. Siitä tuli mieleen kuinka Kauniit ja Rohkeat on tullut telkkarista 30 vuotta ja siinä samat hahmot tekevät edelleen samoja mokia. Siihen biisiin ujutettiin sitten tv-sarjan tunnarista melodiaa välisoittoon. Ihmiset ei bongaa sitä ennen kuin kerron siitä.
Kerro teidän uudesta EP:stä.
”Pään sisällä” biisin julkaisuun liittyy sellainen tarina, että sitä julkaistaessa meidän somet oli kaapattu, eikä voitu sitten markkinoida sitä kunnolla. Se biisi oli vielä tunnusomaista kiukkurockia ja haluttiin muistuttaa faneja mistä on kyse. ”Kunnon tyttö” oli tyyliin sopiva niin saatiin EP:stä eheä rypistys. Uusi biisi ”Mitä mä teen” liittyy itseasiassa Rytmi-instituutin LuoMus-koulutukseen ja Palefacen vetämään rap-lyriikka -kurssiin. Mä en ollut ikinä ajatellut, että mussa olisi hiventäkään rap-tyttöä, mutta koulutus oli todella luovuutta kutitteleva. Paleface tiivisti musan olevan musaa ja missä muodossa se ilmaistaan on sitä samaa tarinankerrontaa. Innostuin hirveästi nopeatempoisesta tekstittämisestä ja halusin tehdä rock-biisin, jossa on rap-verset. Bändikaverit olivat vähän epäluuloisia, mutta halusivat kuulla, kun esitin idean niin varmasti. Sain muut puolelleni, että tästä tulee ihan mieletön juttu.
Onko teillä muuta kokemusta Rytmi-instituutista?
Oon vitsaillut, että olen Rytmi-instituutin ainais- ja muinaisjäsen. Oltiin myös Rytmi-instituutin Artistivarikko-hankkeessa mukana bändin kanssa ja sitten oltiin Noste-festivaaleilla Mallaskoskella Seinäjoella esiintymässä.
Mitä Tulenkulkijoilta voidaan odottaa tulevaisuudessa?
Noste-festivaali on itseasiassa viimeisin keikka, mitä ollaan tehty ja oltu ihan tietoisesti keikkatauolla tässä, kun kokoonpano bändissä on muuttunut. Meillä on uusi rumpali ja haluttiin heti alkaa tehdä uusia biisejä, ettei uusi jäsen tuntisi oloaan tuuraajaksi bändissä. Halutaan keikkalavoille palatessa, että ryhmä on tiivis, soitto kulkee ja uutta musaa olisi soitettavaksi.
Tulenkulkijat linkit
https://www.instagram.com/tulenkulkijat/
https://www.facebook.com/Tulenkulkijat/?locale=fi_FI
Kuva: Sami Pulkkinen