Haastattelussa elektro-folk duo Junna

Junna. Kuva: Tarmo Pajunen

Kansanmusiikkia ja runonlaulantaa elektroniseen tanssimusiikkiin yhdistelevä duo Junna julkaisi 30.12.2022 omakustanteena albumin Hankalempi. Vuonna 2020 debyytti EP:n julkaissut parivaljakko seikkailee lauluissaan usealla kielellä ja murteella, lainaa eri tyyleistä ja suodattaa kaiken omankuuloisekseen säveltaiteeksi. Promoamo haastatteli yhtyeen Anna Haaraojaa ja Juha Seppästä.

Keitä olette ja millainen osaaminen teidän taustalta löytyy musiikin suhteen?

A: Minulla on klasaritausta* ja olen löytänyt tieni kansanmusiikin pariin kamujamien** kautta. Olemme molemmat musatuottajia, joten me molemmat sävellämme, sanoitamme, tuotamme ja soitamme levylle kaiken. Työtä on kuitenkin jaoteltu pääpiirteittäin siten, että minä tuon Junnaan kamun ja Juha syntsat.

J: Minulla on musiikin opiskelutaustaa muun muassa Kainuun konservatoriosta ja Tamkista (Bachelor of Culture and Arts, painotuksena Music Production – Annalla on myös tämä sama koulutus). Mutta joskus 11-vuotiaana aloitin konemusiikkiin ja sen tuottamiseen tutustumisen, niin paljolti sen maailman itseopittua tuntemusta hyödynnän Junnassa.
*Klasari: klassinen muusikko
**Kamu: kansanmusiikki

Mitä muuta aiemmin tekemäänne asiaa olette voineet hyödyntää Junna-projektin kanssa?

A: Kaikesta musiikillisesta tekemisestä on ollut hyötyä. Klasarilaulajan tausta näkyy ja kuuluu ainakin niissä kohti missä pitää päästä tosi korkealle. Musatuottajakoulutuksesta on hyötyä kun miksailee tai vääntelee efektipedaalin asetuksia tai piirtää laite- ja lavakarttaa miksaajalle.

J: Minä opin pienenä lukemaan, niin siitä on ollut paljon hyötyä arkistoja selatessa. Mutta noin 11-vuotiaana aloitetusta konemusiikin korpien raivaamisesta kumuloitunut kokemus on johtanut juuri tähän pisteeseen.

Oletteko itse soittaneet paljon instrumentteja albumille?

A: Olen soittanut levylle kemençet*, viulut ja oktaaviviulut. Hankalempi-levymme kappaleissa 510 ja Mukula kitaraa soitti Samu Väisänen ja Kass Paksu-kappaleessa laulaa kansanlaulaja Paula Raitanen. Teemme musiikissamme vierailevia muusikoita lukuun ottamatta kaiken itse sävellyksestä masterointiin.

J: Laulut, viulut, kemencet on tosiaan äänitetty ihan mikrofoniin. Oikeastaan kaikki syntsat on jossain vaiheessa myös soitettu, vaikka MIDIä ovatkin. Esimerkiksi usein oma tyylini säveltää on valita joku kiva synasaundi ja alkaa vaan soittaa.
*Kemence: https://en.wikipedia.org/wiki/Kemenche

Mikä uuden albumin kappaleista sisältää mielestänne eniten ”Junna-faktoria”? Kiteytyykö jossain kappaleessanne hyvin bändin henki?

A: Suosituimmiksi kappaleiksi voisimme nimetä ”Et sinä huomannu” ja ”Mukula”.

J: Uudella levyllä ehkä ”Mukula” ja ”Synnin synty” edustavat eniten Junna-faktoria – varsinkin Mukulassa kamuun yhdistyy niin epäkamumaisia elementtejä että ei himputti.

Hankalempi sisältää ruotsinkielisen kappaleen Vandringsman, sekä myös virolaiseen uutiseen ja meemiin viittaavan Kass Paksun. Kun etelänaapurissa talon räystääseen juuttuu lihava kissa, niin siitä lauletaan tuleville sukupolvillekin.
Vastaavatko tällaiset ilmiöt mielestänne nykyajan kansantaruja?

A: Tässä ollaankin asian ytimessä! Uutisia on aikaisemmin laulettu kansan tietouteen. Minulle tämän melodian ja sanoituksen yhdistelmän lauloi Paula Raitanen Instagramissaan.  Minulla sattui sopivasti olemaan biisinteko meneillään, niin screenkäppäsin videon dawiin ja aloin takoa.

J: Ainakin toivon että vastaavat! Joskus kun selaan vaikka Suomen kansan vanhat runot -kokoelmaa tai jotain muuta perinnerunous tai -musiikkilähdettä, kaihoisasti mietin että selaileeko vaikka 2100-luvun suomalainen jotain 2000-luvun alun meemikronikkaa kuten me SKVR:ää.

Miten suhtaudutte perinnemusiikkiin ja siitä ammentamiseen, onko musiikkia tehdessä paineita kunnioittaa historiaa?

A: Vaikka perinnemusalla, eli pertsalla on ansaittu paikkansa vähän tarunhohtoisenakin konseptina, niin Junnassakaan sen ydin ei mielestäni muutu. Pertsaa on soitettu kuulon- ja muistinvaraisina muuttuvina versioina läpi historian. Pertsassakin on havaittavissa muoti-ilmiöitä ja jotkin asiat tai musiikkityylit pertsan sisällä ovat olleet suositumpia kuin toiset. Näen asian niin, että ihminen elää omassa ajassaan ja viehtyy omassa ajassaan kuulemiinsa asioihin. Minä olen vain sattunut kuulemaan Drum ’n’ Bassia ja pertsaa yhden elämän aikana ja miksipä en pistäisi hösseliksi? Uskon, että niin olisi se tuvassa viulua vinguttanut pelimannikin tehnyt.

J: Olen itse onneksi kansanmusiikkipiireissä vähemmän marinoitunut, niin oletan että moni asia joka pidempään marinoituneelle saattaisi olla pyhää, on minulle erittäin siistiä materiaalia jota voi sovittaa uusiksi. Arkistoja selatessani en virnistele teksteille että ”ompas paskaa” ja ”whatthefucklol” vaan annan itseni ihmetellä ja vaikuttua tietoisuuden saavuttaneena sienenä.

Miten toteutatte livekeikat? Löytyykö lavalta haitari tai kannel?

A: Livekeikoilla soitan sähköviulua efektipedaalin läpi. Lauletaan Juhan kanssa yhdessä. Juha operoi kiskastaan taustanauhoja, soittaa syntikoita ja kikkailee launchpädillä. Tulevaisuudessa olisi hienoa, jos saisimme lavalle lisää fiittaajia!

J: Livenä lauletaan molemmat, Anna soittaa viulua ja minä operoin tosiaan noita taustanauhoja, syntsia ja launchpadia. Junna-henkiselle soittajalle (tai soittajille) on kyllä tilaa! Katsotaan mitä hurjaa keksitään tulevaisuudessa.

https://www.instagram.com/junnawave/?hl=fi

https://www.facebook.com/junnawave/