Musiikkialan yhdenvertaisuus Suomessa - kyselyn tulokset herättävät uusia kysymyksiä musiikkialan avoimuudesta

Osana ProMus-hankeen Femina Potentia -toimintaa toteutettiin suhteellisen laaja valtakunnallinen kysely musiikkialan tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Kyselyn tavoitteena oli saada taustatietoa musiikkialan toimijoilta heidän kokemuksistaan siitä, miten yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikilla on alalla toimimiseen. Tavoitteena oli tuoda näkyväksi yhdenvertaisuuteen vaikuttavia musiikkialan toimintatapoja ja valtarakenteita sekä nostaa keskusteluun mahdollisia uusia toimintamalleja, joita esim. Rytmi-instituutti voi tulevaisuudessa pyrkiä toiminnallaan edistämään.

Kysely toteutettiin anonyymisesti (suomen ja englannin kielillä) aikavälillä 1.3-31.5.2022. Siihen vastasi 85 musiikkialan toimijaa 15:ta eri maakunnan alueita. Kyselyyn vastaajinen ikäjakauma oli 21-vuotiaista yli 60-vuotiaisiin. Suomenkielisten vastaajien sukupuolijakauma oli: miehiä 52,5€, naisia 45% ja muita 2,5€. Englanninkielisten vastaajien sukupuolijakauma oli miehiä 80% ja naisia 20%. Kyselyn teemat olivat:

- alalle työllistyminen ja uran rakentaminen,
- alueellinen, sosiaalinen, taloudellinen sekä sukupuolten välinen tasa-arvo sekä
- alan epäkohtiin puuttumisen mahdollisuudet.

Kyselystä saatiin vastauksia siitä, millaisena musiikkiala näyttäytyy jo alalla työskenteleville sekä alalle pyrkiville yhdenvertaisuuden näkökulmasta eri puolilla Suomea. Tietoa saatiin siitä, millaisina musiikkialan työmahdollisuudet koetaan ja millaisia haasteita alalle pyrkiessä saattaa kohdata. Vastaajilta saatiin myös konkreettisia ehdotuksia tavoista, joiden avulla musiikkialan epäkohtiin voitaisiin jatkossa paremmin puuttua. Tulokset antoivat suuntaviivoja myös Rytmi-instituutin seuraavien yhdenvertaisuutta huomioivien hankkeiden suunnitteluun, joka jo itsessään on pieni askel musiikkialan tasa-arvon toteutumisessa.

Vastauksista syntyi raportti, jonka pääset lukemaan kokonaisuudessaan tästä: FeminaPotentia_loppuraportti_30.5.2022 (1)

Kysely kartoitti työllistymisen näkökulmasta yhdenvertaisuutta laajemmin kuin aiheesta tehdyt muut kartoitukset. Tämän kartoituksen mukaan Suomen musiikkialan toimintakultuuri ei näyttäydy alan tekijöille yhdenvertaisena toimintakenttänä. Alalla työn hakeminen ja sen saaminen eivät ole prosessina selkeitä ja verkostoitumisen vaikeus ja merkitys urakehityksessä korostui.

Suosittelemme perehtymään loppuraporttiin yksityiskohtaisemmin, mutta tässä tärkeimpiä nostoja kyselyn tuloksista:

NOSTOJA

Yhdenvertainen työllistyminen

• Musiikkialalla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia työn hakemiseen ja työn saamiseen (57,5 % suomenkielisistä ja 80 % englanninkielisistä vastaajista).
• Musiikkialalla on yhtäläiset mahdollisuudet työn hakemiseen ja työn saamiseen (18,8 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).

• Suomenkielisistä vastaajista 30 % ja englanninkielisistä 40 % näkee alan työllistymismahdollisuudet huonoina, heikkoina tai haastavina.
• Suomenkielisistä vastaajista 18,8 % kertoo työmahdollisuuksien olevan hyvät tai erittäin hyvät.
• Suomenkielisistä vastaajista 17,5 % vastaajista näkee, että työllistyminen on haastavaa, mutta mahdollista kovalla työllä ja ahkeruudella.

• Vähemmistö suomenkielisistä vastaajista (21,3 %) oli tyytyväisiä tämänhetkiseen toimenkuvaansa alalla. 78,7 % ilmoitti toivomuksistaan toimenkuvan suhteen.
• Vähemmistö englanninkielisistä vastaajista (20 %) oli tyytyväisiä tämänhetkiseen rooliinsa alalla. 80 % ilmoitti halunsa toimia alalla muissa tehtävissä.

Tasa-arvo

työllistymisen mahdollisuudet

80 % suomenkielisistä vastaajista nosti esiin tasa-arvoista työllistymistä heikentäviä tekijöitä:

- Verkostojen merkitys korostuu liikaa (33 %).
- Maantieteellisesti alueelliset erot ovat suuret (8,9 %).
- Sukupuoli vaikuttaa miesten eduksi erityisesti johtotehtävissä (8,7 %).
- Esitettävä genre ja oma harvinaisempi instrumentti kaventavat työmahdollisuuksia (5 %).
- Rekrytointien läpinäkymättömyys hankaloittaa töiden hakemista (3,8 %).
- Projektit pitää luoda omatoimisesti ja itseään myydä joka puolelle (3,8 %).
- Ikään liittyvä syrjintä (3,8 %).
80 % englanninkielisistä vastaajista nosti esiin tasa-arvoista työllistymistä heikentäviä tekijöitä:
- Ulkomaalaisena on vaikeampi saada työtä ja kerätä luottamusta (40 %).
- Sukupuolten välinen epätasa-arvo miesten eduksi (20 %).
- Sukupuolten välinen epätasa-arvo naisten eduksi (20 %).
- Valta alalla jakautuu liian harvojen käsiin (20 %).

Alueelinen tasa-arvo

Vastaajien arvio työmahdollisuuksien määrästä:
- Omalla toiminta-alueella työmahdollisuuksia on niukasti (70 % suomenkielisistä ja 80 % englanninkielisistä vastaajista).
- Omalla toiminta-alueella työmahdollisuuksia on riittävästi (16,2 % suomenkielisistä vastaajista).
- Omalla toiminta-alueella työmahdollisuuksia on runsaasti (6,3 % suomenkielisistä vastaajista).
- Toiminta-alueella ei ole mahdollisuuksia ollenkaan (2,5 % suomenkielisistä vastaajista).
- Ei osaa sanoa (5 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).
Paikkakunnan vaihtaminen haluttujen työtehtävien perässä:
- Ei ole vaihtanut eikä ole aikeissa vaihtaa (27,5 % suomenkielisistä).
- On vaihtanut tai aikoo vaihtaa (17,50 % suomenkielisistä ja 60 % englanninkielisistä vastaajista).
- Ei ole vaihtanut, mutta saattaa sen joutua tekemään (5 % suomenkielisistä vastaajista).
- On vaihtanut paikkakuntaa, mutta myöhemmin palannut takaisin (3,75 % suomenkielisistä vastaajista).
- Vaihtaisi, jos tarjolla olisi selkeästi parempi työpaikka (40 % englanninkielisistä vastaajista).
- Ei osaa sanoa (3,75 % suomenkielisistä vastaajista).

Taloudelinen tasa-arvo

Taloudelliset lähtökohdat ovat vaikuttaneet uran rakentamiseen (57,5 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).
Taloudellisilla lähtökohdilla ei ole ollut vaikutusta (35 % suomenkielisistä ja 40 % englanninkielisistä vastaajista).
Ei osaa sanoa (7,5 % suomenkielisistä ja 40 % englanninkielisistä vastaajista).
Miten taloudelliset lähtökohdat ovat vaikuttaneet uran rakentamiseen?
- Musiikkialalle heittäytyminen ei onnistu tai uran rakentaminen on hidasta, sillä täytyy olla toinen työ musiikkiuran ohella arkielämän kulujen maksamiseksi. Tästä seuraa myös se, että henkilöiden riskinottokyky on pienempi. Koulun loppuun saattaminen kestää kauemmin ja koulutusmahdollisuudet kaventuvat rahan puutteen vuoksi (26,25 % suomenkielisistä vastaajista).
- Rahat musiikin tuotantoon ja välineisiin puuttuvat, joten uralla eteneminen vaikeutuu merkittävästi (16,25 % suomenkielisistä vastaajista).
- Urahaaveet ovat kaatuneet realismiin työpaikkojen rajallisuudesta sekä alalla vallitsevasta kovasta kilpailusta (3,75 % suomenkielisistä vastaajista).
- Taloudellisten lähtökohtien niukkuus aiheuttaa sen, että jokaiseen mahdollisuuteen on tartuttava osaamisesta tai kiinnostuksesta riippumatta, jolloin oman uran johtaminen on vaikeaa (2,50 %).
- Hyvässä taloudellisessa tilanteessa on mm. ollut mahdollista osallistua koesoittoihin ilman pelkoa matka- ja majoituskuluista, soittimet ovat aina olleet kunnossa, on ollut varaa harrastaa sekä olla tekemättä niin paljon muita töitä (7,50 % suomenkielisistä vastaajista).
Englanninkielisistä vastaajista 20 % ilmoitti, että taloudellisten mahdollisuuksien puute on vaikuttanut ajankäyttöön. 60 % ei vastannut tarkentavaan kysymykseen ja 20 % ei osannut sanoa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo:

Yleinen taso:

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei yleisellä tasolla arvioituna alalla toteudu (38,8 % suomenkielisistä ja 80 % englanninkielisistä vastaajista).
Sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu yleisellä tasolla arvioituna (33,8 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).
Ei osaa sanoa (27,5 % suomenkielisistä vastaajista).

Yksilötaso:

Sukupuoli ei ole vaikuttanut omaan alalla etenemiseen (41, 8 % suomenkielisistä ja 40 % englanninkielisistä vastaajista).
Sukupuoli on vaikuttanut omaan alalla etenemiseen (27,8 % suomenkielisistä vastaajista ja 40 % englanninkielisistä vastaajista).
Ei osaa sanoa, onko sukupuoli vaikuttanut alalla etenemiseen henkilökohtaisella tasolla (30,4 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).

Esteet musiikkialalle pyrkiessä tai uraa edistäessä:

Uralla ei ole tullut vastaan varsinaisia esteitä (27,5 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).
Alalle pyrkiessä tai alalla toimiessa on tullut vastaan erilaisia esteitä (73,5 % suomenkielisistä ja 80 % englanninkielisistä vastaajista):
- 40 % suomenkielisistä ja 40 % englanninkielisistä vastaajista kertoi yrittäneensä verkostoitua, muttei ole päässyt piireihin.
- 28,7 % kertoi esteeksi nousseen sen, että musiikkialan polku harrastajasta ammattilaiseksi on vaikea hahmottaa eikä henkilö oikein tiedä miten edetä.
- 28,7 % ilmoitti joutuneensa liian nuorella iällä jyrkän arvioinnin ja huonon palautteenannon kohteeksi, ja kokeneensa sen haasteeksi myöhemmin urallaan.
- 27,5 % ilmoitti syrjinnän ja asiattoman kohtelun olleen esteenä.
- 21,3 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista kertoi, ettei musiikkialan koulutus antanut valmiuksia uran rakentamiseen tai yrittäjänä toimimiseen.
- 18,8 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista kertoi, että henkiset esteet estävät verkostoitumisen muiden kanssa.
- 13,9 % ilmoitti, ettei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua musiikkialalle.
- 13,8 % kertoi, ettei musiikkialan koulutuksen sisältö vastannut omia mielenkiinnon kohteita/tarpeita.

Syrjintä ja häirintä

• Ei ole kokenut itseensä kohdistuvaa syrjintää alalla (36,3 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).

• On kokenut toistuvaa syrjintää:

alalla toimiessa (28,7 % suomenkielisistä ja 60 % englanninkielisistä vastaajista)
alalle pyrkiessä (15 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista)• Onkokenutyksittäistapauksessasyrjintää:

alalla toimiessa (17,5 % suomenkielisistä ja 40 % englanninkielisistä vastaajista)
alalle pyrkiessä (12,5 % suomenkielisistä 20 % englanninkielisistä vastaajista)

• Ei osaa sanoa, onko kokenut itseensä kohdistuvaa syrjintää alalla (8,8 % suomenkielisistä vastaajista).

Kenen toimesta syrjintää tapahtuu?
- Kollegat (30 % suomenkielisistä ja 80 % englanninkielisistä vastaajista),
- työnantajat (22,5 % suomenkielisistä ja 40 % englanninkielisistä vastaajista),
- keikkamyyjät tai keikkapaikkojen edustajat (18,8 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista),
- opettajat (17 % suomenkielisistä vastaajista),
- yleisö tai asiakkaat (15 % suomenkielisistä vastaajista) sekä
- levy-yhtiön edustajat (3,8 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista).
Muita syrjiviä tahoja ovat (1,3 % suomenkielisistä vastaajista/nimike): asiakkaat, jotka varaavat keikkapaikan, median edustaja, teknikot, yhteistyötahojen edustajat, ulkopuoliset tahot (vanhempi kaarti), äänittäjä, isot laulukilpailut sekä yhteistyökumppanit ja verkostot.

Millaista syrjintää?

Suomenkieliset vastaajat ilmoittivat seuraavanlaisesta toiminnasta:
- ohi puhuminen, sopiminen ja vähättely (16,3 % sukupuoleen katsomatta),
- ulkonäköön liittyvä syrjintä (8,8 % naisvastaajista),
- ikäsyrjintä ts. ”tytöttely” ja ”setämiehittely” (7,5 % sukupuoleen katsomatta),
- asiattomat kommentit ja fyysisten rajojen loukkaaminen (5 % vastaajista sukupuoleen katsomatta),
- syrjintä rekrytointitilanteessa (5 % vastaajista sukupuoleen katsomatta),
- naisena ei saa samoja mahdollisuuksia (3,8 % naisvastaajista) sekä
- opettaja puhuu pahaa muille oppilaille (2,5 % vastaajista sukupuoleen katsomatta).
- Muita syrjinnän ja häirinnän muotoja (1,3 % jokainen)

Mistä apua?

Suomenkielisistä vastaajista 11,3 % ja 60 % englanninkielisistä vastaajista kertoi, ettei osaa sanoa, onko saanut apua tai mi stä saisi apua kohtaamiinsa ongelmiin.
Suomenkielisistä vastaajista 20 % kertoi, ettei ole saanut apua kohtaamiinsa esteisiin urallaan. (esim. tasa-arvoisten mahdollisuuksien puuttuminen, verkostoitumisen haasteet, syrjintä, häirintä, haasteet hankkia koulutusta, omat psykologiset esteet uran rakentamiselle tms. ).

• Suomenkielisistä vastaajista 63 % ja englanninkielisistä vastaajista 40 % koki saaneensa apua urallaan erilaisilta tahoilta.

Uusia toimijoita?

66,3 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista ajatteli, että alalle tarvittaisiin toimijoita, joiden puoleen voisi kääntyä esteissä ja epäkohdissa.

Tuki uran rakentamiseen ja alalla etenemiseen

Suomenkieliseen kyselyyn vastanneet olisivat kaivanneet musiikkialalle pyrkiessä tai uraa edistäessä seuraavanlaista apua:

Tukea verkostoitumiseen (56,3 %)
Mentorointia (55 %)
Henkistä tukea (45 %)
Urapolun suunnittelun tukea (42,5 %)
Taloudellinen tuki (41,3 %)
Tukea artistiksi kasvamiseen (25 %)
Tukea epäasiallisen kohtelun selvittelyyn (21,3 %)
Tukea musiikillisen taidon kehittämiseen ja instrumentin hallintaan (16,3 %)
Tietoa koulutusmahdollisuuksista (13,8 %)

• Englanninkieliset vastaajat olisivat kaivanneet:

Taloudellista tukea (60 %)
Urasuunnittelun tukea (40 %)
Henkistä tukea (40 %)
Tukea epäasiallisen kohtelun selvittelyyn (40 %)
Mentorointia (20 %)
Tukea verkostoitumiseen (20 %)

Verkostoituminen ja yhteistyötahojen hankinta

Yhteistyökumppaneiden löytäminen on haastavaa (53,8 % suomenkielisistä ja 80 % englanninkielisistä vastaajista).
Yhteistyökumppaneiden löytäminen ei tuota ongelmia (31,3 % suomenkielisistä vastaajista).
Suomenkielisistä vastaajista 72 % ja englanninkielisistä 40 % ilmoittivat etsineensä lukuisia erilaisia yhteistyökumppaneita.

Tuttuja vai tuntemattomia?

Enemmistö vastaajista (57,5 % suomenkielisistä ja 40 % englanninkielisistä vastaajista) ilmoitti, että valitsee yhteistyökumppaneiksi mielellään kavereita tai tuttuja.
Osa vastaajista (32,5 % suomenkielisistä ja 60 % englanninkielisistä) kertoi, ettei mitenkään erityisesti valitse yhteistyökumppaneiksi kavereita tai tuttuja.
Suomenkielisistä vastaajista 5 % ei osannut sanoa ja 5 % ei vastannut kysymykseen.

Vastaajien ideoita tilanteen kehittämiseksi:

66,3 % suomenkielisistä ja 20 % englanninkielisistä vastaajista ajatteli, että alalle tarvittaisiin toimijoita, joiden puolee n voisi kääntyä esteissä ja epäkohdissa.Avun aiheina nousi esiin teemat:
Arki,
henkinen jaksaminen,
luottamushenkilöt, työsuojelu ja toimiminen lajin mukaan
epäasiallinen kohtelu
opinnot
substanssiosaamisen kehittäminen
kansainvälistyminen
verkostoituminen

73,8 % suomenkielisistä vastaajista sekä 60 % englanninkielisistä vastaajista toivat esille tapoja, joilla he kehittäisivät musiikkialalla verkostoitumista.
Koulutukset ja tapahtumat (sekä fyysiset että online):
- verkostoitumistilaisuuksia myös muualla, kuin pääkaupunkiseudulla,
- matalan kynnyksen verkostoitumistapahtumat, joissa voisi kartoittaa yhteistyömahdollisuuksia ja esitellä omaa toimintaa (rento ympäristö ja pätemisen tarve minimoitu),
- mentorointitapahtumat (konkarit opastavat aloittelijoilta),
- samanhenkisten musiikintekijöiden tapaamiset eri kaupungeissa (esim. kahvin, aamupalan tai ruoan äärellä),
- erilaiset leirit (biisileiri -toiminta),
- esiintymistapahtumat pienille artisteille (myös esim. valtakunnallinen katselmus),
- kutsuvieraita keikkojen yhteyteen,
- Rytmi-instituutin koulutuksia ja tilaisuuksia yli maakuntarajojen,
- konferenssit tutkijoille,
- musiikkialan johtajien seminaarit,
- speed dating (niin, että arvottaisiin keskusteluparit –> ujojen ihmisten on helpompi osallistua) sekä
- musayhteisön yhteiset online-treffit.

• Sähköiset palvelut:

portaali työpaikkojen hakemiseen (selkeät ohjeet kaikille ja näkyvä markkinointi),
avoimethautprojekteihin,
alusta, jossa henkilö voi tarjota osaamistaan (mistä tyypit löytää ja miten heihin otetaanyhteyttä),
alusta, johon voisi jättää esim. ääninäytteen, CV:n tms. sekä
soittajientuuraajapankki(vrt.varamiespalvelu,vuokratyövoima).

• Muita ehdotuksia olivat:

toimija, joka ottaa etukäteen selvää alan toimijoista ja jakaa yhteistyömahdollisuuksia henkilökohtaisesti esimerkiksi alantapahtumissa,
kykyjenetsintää myös muissa, kuin suuremmissa kaupungeissa,
luokkahuoneiden ovet auki ja enemmän yhteistyötä ammattilaisten ja korkea-asteen koulutusten välille,
managementit freelance -toimijoille,
headhunterit liikekannalle,
yhteystyö levy-yhtiöiden kanssa jo matkan varrella kohti sopimusta (ohjaus, auttaminen ja tuki tavoitteiden saavuttamiseen),
enemmän ilmaisia (Artistivarikko -tyylisiä) kokonaisuuksia sekä projektirahoituksia, joilla rahoitetaan yhtyeiden ja artistien musiikin tekemistä,
lisää FB-ryhmiä tai muita foorumeita, joissa olisi avointa keskustelua (esim. Suomen musamimmit).

12,5 % vastaajista ei esittänyt ehdotuksia, mutta kuvaili tilannetta seuraavasti:

• ”…asennemuutoksesta se lähtee, jos syrjintä esimerkiksi osaamisen perusteella jatkuu, on kaikki kehittäminen turhaa…”, ”…lopettaisin niin sanotun kultapossukerhon…”, ”…jaa-a, ehkäisisin kuppikuntien muodostumista…”, ”…tasa-arvo ja myös muut kuin miehet ansaitsevat mahdollisuuden…”, ”…verkostoitumista tarvittaisi yli jo olemassa olevien suhteiden…”, ”…oma aktiivisuus on avainroolissa…”, ”…verkostoitumismahdollisuudet ovat toki paljon itsestä kiinni, mutta persoona vaikuttaa paljon mahdollisuuden hyödyntämiseen…”, ”…nykyään on hyvät verkostot internetin kautta…”, ”…musiikkialan ammattilaisten tulisi ottaa enemmän vastuuta siitä, että he esittelevät alalle haluavia uusia henkilöitä mahdollisille työnantajatahoille…”.

Suomenkielisistä vastaajista 13,8 % ja englanninkielisistä 40 % ilmoitti, ettei osaa sanoa miten verkostoitumista voisi kehittää.

Tärkeimmät teemat koulutuksen kehittämiseen kyselyn mukaan olivat:

• Mentorointi
• Urapolun suunnittelu
• Artistiksi kasvaminen
• Yrittäjyyteen valmistaminen
• Henkinen tuki